Minä haluan sinua.
Minä haluan sinut.
Kokonaan.

Kietoudutaan toisiimme. Autetaan toisiamme, otetaan toisiltamme. Pyydetään, vaaditaan, annetaan. Ollaan tässä vapaaehtoisesti, mutta toisaalta riippuvuuden pakottamana. Olen koukussa sinuun.

Yellow Buoy Companyn esitys Hanuman Addiction Cycle alkaa komediallisesti kesken treffien. Katseet ovat ujoja, tarkastelevia, tunnelma on hieman kiusaantunut. Halu tutustua ja koskea – ihan vain kättä edes – on vahva, mutta miten sitä uskaltaisi? Kuinka heittäytyä uuteen ihmissuhteeseen? Kun tuoli ahmaisee toisen hahmoista kesken kaiken, alkaa nopea syöksy ihmismielen pimeyteen ja kompleksisuuteen.

Kukapa ei olisi joskus toivonut, että jokin huonekalu nielaisisi, jos tilanne tuntuu liian kiusalliselta ja hieman ahdistaa? Minä olen toivonut.

Sattuuko tuolina oleminen? Minuun sattuu.

Dopamiini. Serotoniini. Oksitosiini. Ihastuminen vaikuttaa aivoissa tutkitusti samaan tapaan kuin monet huumeet. Tulemme nopeasti riippuvaiseksi toisesta ihmisestä, ihastuksemme kohteesta, ja toisaalta pelkästä ihastumisen tunteesta.

”Ajattelen sinua koko ajan.”

Toisinaan ihastuksemme on tukahduttavaa. Tukahdutamme toisen, ja annamme itsemme tulla tukahdetuksi.

Hanuman Addiction Cycle on jokaista pientäkin yksityiskohtaa myöden erittäin harkitun oloinen kokonaisuus. Mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää, kaikki muuttaa jatkuvasti ja kekseliäästi muotoaan. Huonekalut, esiintyjien asut, esiintyjät. Asun kerrokset ovat mielen kerrokset, yhden kerroksen alta paljastuu aina ihmisyyden ja persoonan uudet puolet, lopulta kaikki puolet.

Miten olla toiselle ihmiselle kokonainen?

Naruista muodostunut maski nielaisee hahmot, tukahduttaa ja peittää kasvot. Kuka söi kenet, kuka söi ketä? Hahmot kietoutuvat toisiinsa. Etääntyvät itsestään ja toisistaan. Juuri kun tunnelma on synkimmillään ja tuntuu, että ihmissuhteen solmu on kiristynyt avaamattomaksi, ilmestyy paikalle apinankasvoinen Hanuman – intialainen jumalhahmo, joka tuhoaa pahoja ajatuksia. Kohtaus on vaikuttava ja hienosti toteutettu. Ilmeisesti Hanuman onnistuu pahojen ajatuksien kesyttämisessä, sillä esityksen loppu tuntuu toiveikkaalta. Hahmot palaavat jälleen treffipöydän ääreen: mitä jos yrittäisimme uudestaan?

written by Isa Lehtinen, 13.11.2019