Sampi-jättinuket kävivät muistuttamassa Itämeren suojelun tärkeydestä laivaston soittokunnan kuviomarsseilla. Nyt teoksen nukettajat Jenni Rutanen, Nanna Mäkinen sekä koreografi Lotta Wiberg kertovat kokemuksesta: kuinka harjoitella koreografiaa soittokunnan ja jättinukkien kanssa niin, ettei kukaan törmää vetopasuunaan tai mitä tehdään, kun tuulenpuuska tarttuu jättimäiseen sampeen?

Milloin tajusit, että “tästä voi oikeasti tulla jotain hienoa” tai koitko jossain vaiheessa epäilyksiä?

Lotta: Uskoin esitykseen heti kun minua pyydettiin mukaan ja tunne vain vahvistui treenien edetessä.

Jenni: Meillä oli monta haavetta nukenrakennukseen liittyen. Ajattelen että suurin osa saatiin toteutettua. Se että nuken kehot oltaisiin saatu rakennettua vielä niin että ne olisivat menneet täysin kasaan säilytystä varten, ei ollut mahdollista, ei rakennukseen varatussa aikataulussa. Koko projektin aikana oli sellainen olo, että ”kyllä saadaan toiminaan”, kiitos täydellisen työryhmän!

Opitko jotain uutta rakentaessa nukkeja?

Jenni: Joo, opittiin taivuttamaan ohutta alumiiniputkea niin ettei se katkea, hyvin siilatun hiekan avulla. Ja uutta sekin, että onnistuttiin rakentamaan yksin nuketettavat jättinuket! 

Mitä ajattelit ensimmäisen kerran, kun näit Sammet täydessä koossa?

Lotta: Jes miten isot! Ja sitten tietysti mietitytti miten nukettajat jaksavat ja pärjäävät.

Nanna: Sampinuket ovat keskenään erikokoisia, isomman korkein kohta on lähes viidessä metrissä ja se on n.4 metriä pitkä. Nuket eivät paina paljon mutta kun paino nostetaan korkealle ja sitä kannatellaan pääasiallisesti yhdestä pisteestä ei homma kevyttä ole. Nukkien painoa kysyttiin meiltä moneen kertaan.

Millaista on harjoitella 30-henkisen orkesterin kanssa? Miten nukettajat ja soittokunta oppivat “lukemaan” toistensa liikettä?

Lotta: Harjoittelimme Impivaaran palloiluhallissa, jonne orkesteri ja nuket mahtuivat hyvin. Korkealta katsomosta oli hyvä ja helppo katsoa harjoituksia ja saada kokonaiskuva esityksestä. Harjoittelu oli tehokasta koska aika oli hyvin rajattu. Läpimenojen välissä ehti vaihtaa muutaman sanan ja antaa ohjeet seuraavaan läpimenoon.

Jenni: Soittokunnan marssikuviot oli treenattu hyvin loppumetreille saakka ennen kuin Sammet astuivat kuvioon. Alkupalavereissa esitettyjen nuolikaavioiden pohjalta Lotta mietti nukkien omaa koreografiaa. Sammet solahtivat marssin sekaan, tärkeää oli ettei törmää sousafoniin joka oli korkein ja levein soitin, eikä jää vetopasuunan eteen, eikä jää liikaa fiilistelemään kaunista soittoa, koska selän takaa tulee marssivia ihmisaaltoja. Ei myöskään saa törmätä ison kalan pyrstöön kun se kääntyy. Meillä nukettajilla liike sai olla vapaampaa suhteessa marssijoihin. Ja selkeää oli, että marssijat etenee kuten nuolet kaaviossa, nuket saivat elää vapaammin, joten ne myös väistävät tarvittaessa.

Miten musiikki, marssikuviot ja jättinuket saatiin sovitettua yhteen?

Lotta: Yllättävän helposti! Valittu musiikkikappale oli hieno monine osioineen eikä ehkä sieltä perinteisimmästä päästä jos ajattelee marssikappaleita. Lähes alusta asti oli selvää mitkä ovat orkesterin vahvuudet (selkeät linjat ja järjestelmällisyys) vs. nukkien vahvuudet (vapaampi liikkuvuus, luonnollisuus).

Nanna: Ison yleisön kohtaamiseen valmistautuminen tapahtui harkitsemalla tarkkaan kuinka saisimme nukettajat osaksi kokonaisuutta. Nukettajien puvustuksella halusimme erottua soittokunnan valkoisesta ja saada katsojien huomion Sampiin.

Mikä oli koko prosessin mieleenpainuvin hetki?

Lotta: Kaikki yhteiset treenit jalkapallohallissa. Koskettavin hetki oli nähdä nuket ensimmäistä kertaa liikkeessä orkesterin seassa toteuttamassa koreografiaa. 

Nanna: Prosessin jännittävin hetki oli kun menimme ensimmäistä kertaa soittokunnan harjoituksiin mukanamme keskeneräiset nuket. Jännitti kuinka osaisimme liikkua heidän joukossaan isojen nukkien kanssa joiden kanssa emme olleet vielä muutenkaan harjoitelleet. Toinen jännittävä hetki oli kohdata ensimmäinen yleisö Hamina Tattoossa. Ensi yleisön kohtaaminen on aina jännittävää mutta nyt emme olleet tutussa Teatterissa, emmekä tutun yleisön edessä. Yleisö oli tullut marssinäytökseen, ei nukketeatteriesitykseen ja oli vaikea aavistaa kuinka he Sammet ottaisi vastaan. Yhdessä näytöksessä saimme aplodit jo kun saavuimme lavalle!

Jenni: Sata marssivaa jalkaa yhteisessä rytmissä, yksi leopardintalja alankomaalaisen rumpalin päällä, sotapropaganda screeneillä ja sen kaiken militaristisen kuvaston jälkeen poikkeuksellisen kaunis ja toiveikas kappale, siitä mitä voisi olla jos ihmiskunta osaisi elää rauhassa ja kestävästi luonnon kanssa.

Nanna: Esityksessä sykettä nostattava hetki oli kun tuuli tarttui nukkeen. Silloin tuntui että nukke haluaa lähteä ihan omaan suuntaansa mutta soittokunnan keskellä liikkuessa ei yllättäville suunnanmuutoksilla ollut välttämättä ollenkaan tilaa.

Jos saisit tehdä tämän projektin uudelleen, mitä tekisit toisin?

Lotta: Koreografian suunnittelu alkoi ennen kuin olin oikeasti nähnyt nukkeja liikkeessä. Nyt kun tietää nukkien koon ja liikkeen, tulisi koreografiasta varmasti erilainen marssikuvioita myöten. Mutta vaikka aina sitä miettii mitä olisi voinut tehdä toisin, olen todella tyytyväinen millainen lopputuloksesta tuli ja miten orgaanisesti se muotoutui harjoitus kerrallaan. 

Jos Sampi olisi voinut puhua harjoituksissa, mitä se olisi todennäköisesti sanonut? Jos Sampi voisi antaa arvosanan tästä projektista asteikolla 4–10, mikä numero tulisi – ja miksi?

Jenni: No sanoisin et 8. Muutama piste siitä että kun Hamina Tattoon teemana oli Itämeren suojelu niin jättisammet saivat huomiota osakseen, ne tunsivat olevansa kunniavieraita ja samalla saivat huomiota asialle jota varten ne olivat syntyneet. Yksi piste siitä että ne saivat uida upeassa musiikillisessa maisemassa ja niille soitettiin päivittäin hienoja sooloja, se sai paatuneimmatkin katsojat herkistymään. Lukuisat miinuspisteet tulisivat siitä että niitä makuutettiin kuivalla maalla joka päivä monia tunteja. Esitysten jälkeen niiltä irrotettiin pyrstöt ja päät ja ne pakattiin muovisäkeissä jättimäisiin kontteihin odottamaan sitä että seuraavana päivänä sama homma toistuu. Yksi pluspiste siitä ettei avajaiskarkeloissa tarjottu sammen mätiä!

Lotta: Minulla on tietty mietittynä molemmille sammille vuorosanat läpi esityksen mutta mitä sammet itse sanoisivat…ehkä huutelisivat varusmiehille, että NYT! Nyt saa tulla auttamaan alas nukettajan selästä. Ja orkesterilta olisivat kysyneet et pääsenkö tästä ohi, mahtuuko tästä?

Nanna: Onnistuimme! Puolustusvoimien ylikapellimestari antoi soittokunnalle palautetta ja kertoi epäilyksensä projektista kuultuaan suunnitelmat tuoda nukkeja Hamina tattooseen. Hän oli kuitenkin koskettunut nähdessään valmiin kokonaisuuden. Saimme kuviomarssiesityksessä yleisön koskettumaan ja välitettyä viestin Itämeren suojelun tärkeydestä. Puolustusvoimien uusi ”nukketeatteriosasto” Rutanen, Mäkinen ja Wiberg myöntää itselleen kunniamerkit ansiokkaasta työstä Itämeren suojelun puolesta.