Tänään sanomme kiitos ja näkemiin nukketeatteriagentillemme Sanna Sonille, joka suuntaa tänä syksynä uusien, jännittävien haasteiden pariin. Sanna on tiettävästi historian ensimmäinen nukketeatteriagentti Suomessa! Jututimme häntä kuluneista vuosista pienen haastattelun muodossa.

Olet ollut töissä nukketeatteritaiteilijoilla jo kahdeksan vuoden ajan, samalla kasvaen tärkeäksi osaksi Aura of Puppetsin taiteilijayhteisöä sekä viime vuosina runsastunutta nukketeatterituottajien asiantuntijajoukkoa. Millainen AofP oli, kun tulit agentiksi?

Sanna: Näihin vuosiin on mahtunut valtava määrä kasvua! Aura of Puppets oli kahdeksan vuotta hyvin erilainen organisaatio, mutta tärkeimmät tehtävät ja päämäärät eivät ole muuttuneet. Matkan varrella asioita ja suuntia on kirkastettu paljon, mutta ydin on edelleen sama. Tietynlainen punk-henkisyys; se että asiat tehdään edelleen omalla tavalla ja omalla äänellä, aina taiteilijoiden ja taiteen ehdoilla ammattimaisesti on edelleen vahvasti läsnä!  On ollut hienoa aikaa ja koen valtavaa kiitollisuutta siitä, että olen voinut itsekin kasvaa nukketeatterialan asiantuntijaksi verkoston kasvaessa ja mennessä eteenpäin.

Aloittaessani Aura of Puppetsilla oli 47 jäsentä ja 2 tuottajaa, ja nykyisin 76 jäsentä ja 7 tuottajaa! Muitakin numeroita tarkastellessa huomaa kyllä verkoston kasvun: operoitiin budjetilla joka oli vain kymmenesosa tämän vuoden (2024) budjetista. Lisäksi jäsenistö tuotti keskimäärin noin puolet vähemmän ensi-iltoja, mitä viime vuosien aikana on syntynyt! Kun aloitin, tämä “Aura of Puppets – hanke” josta kaikki lähti liikkeelle, oli saatu jollain tasolla vakiinnutettua ja tuore yhdistys kasvoi vauhdilla moneen suuntaan.

Ja vau missä verkosto nykyisin onkaan! Turkulaisesta verkostosta on tullut valtakunnallisesti ja kansainvälisesti erittäin merkittävä asiantuntija ja yhteistyöverkosto, joka luo edelleen rakenteita kentälle niihin kohtiin missä niitä tarvitaan! Tunnen samalla myös valtavaa ylpeyttä siitä että olen ollut mukana juuri tässä kelkassa! 

Suomalainen nykynukketeatteri on kokenut erilaisia vaiheita viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä on nähdäksesi suurin muutos entiseen?

– On ollut kiinnostava huomata että tässä ‘lyhyessä’ ajassa on tullut välillä kausia, jolloin esimerkiksi nukketeatterista puhutaan eri tavalla; välillä objekti- ja materiaalipainotteinen ilmaisu eli niin kutsuttu. “nuketon nukketeatteri” on ottanut enemmän jalansijaa ja viimeisten vuosien aikana nuket ovat taas palanneet nukketeatteriin, mikä on näin nukkefanille aivan ihana asia! Ehkä isoin muutos on siinä että aikuisille suunnattu nykynukketeatteri ei ole enää kansallinen salaisuus Suomessa vaan ihan tosi hyvin tunnettu ja tiedostettu taiteenlaji.

Nukketeatteriagenttina olet edustanut taiteilijoita monessa paikassa, niin Suomessa kuin ulkomailla, mikä näistä tilanteista oli mieleenpainuvin?

– Vuosiin on mahtunut kyllä mitä erilaisempia tilaisuuksia ihan sopimusneuvotteluista erilaisiin kulttuuritilaisuuksiin ja Täsä mä olen -risteilyihin. Muutama vuosi sitten edustin yhtä esitystä maailman suurimmassa esittävän taiteen myyntiin keskittyneessä Biennaalissa Kanadassa. Siinä pääohjelmassa lavalla pitchatessani esitystä partikkeleista ja miten sähkömanipulaatiolla voi fysiikkaa hyödyntäen nukettaa mikropartikkeleita, petti tapahtuman tekniikka totaalisesti. Silloin kyllä mietin että mitäs tässä nyt, mutta onneksi oli niin hyvä esitys kyseessä että siitä riitti ilman visuaalistakin materiaalia puhetta! Se esitys, Trial & Theatren Nano Steps – A Particle Performance, on muuten syksyllä Turun kaupunginteatterissa osana TIP-Festiä!

Toinen upea hetki on ollut ehdottomasti kun olin itse vielä TIP-Festin tuottajana 2019 ja 10 vuotta täyttävän festivaalin avasi juhlallisesti Presidentti Kekkonen Gorillapoliisien (Kuuma Ankanpoikanen) avustamana. Se hetki kyllä kiteyttää hyvin, miten hienoja asioita on päässyt kokemaan tässä verkostossa ja työyhteisössä!

Olen päässyt kokemaan ihania asioita tässä monipuolisessa tehtävässä. Välillä omatkin hullut ideat esimerkiksi vuoden 2022 TIP-Festin kantaesitysfestivaali (kollegat varmaan muistavat tämän lämmöllä…) kuulosti todella kunnianhimoiselta aluksi, mutta niin vaan siitä tuli upea kokonaisuus!

Agenttina näkee paljon esityksiä ja etenkin festivaaleilla päivät täyttyvät joskus yöhön saakka nukketeatterista. Pystytkö nostamaan yhden tai kaksi vaikuttavaa esitystä, jotka ovat jääneet pysyvästi mieleen?

– Näihin vuosiin mahtuu aivan valtava määrä upeita hetkiä niin taiteilijoiden kuin esitysten parissa! Omaan työhön on kuulunut myös esitysten katsominen ja matkustaminen joten esityksiä on tullut nähtyä kyllä useita satoja. Suomalaisella nukketeatterilla on valtavaa potentiaalia kansainvälisellä kentällä ja toivon, että näkisin enemmän meidän tekijöitä eri rooleissa, mutta erityisesti esiintyjinä myös Suomen ulkopuolella.

Muutamia upeimpia hetkiä joita aina muistelen on esimerkiksi ensimmäinen aikuisten esitys jonka näin: Räähkän luku (Rajala-Käppi-Räikkä) oli kauhunukkemystikaali Tampereella vanhassa voimalaitoksessa. Teos ja erityisesti sen päätähtinukke oli todella jännittävä. Samaan aikaan suuriin ikkunoihin piiskaava loppukesän myrsky loi upean kokonaiskokemuksen ja nosti kyllä kaikki ihokarvat pystyyn eikä vain jännityksestä vaan ihailusta ja ihmetyksestä!

Myös Turun Aurajoessa 2017 nähty Lemminkäinen ja Äiti -suurteos (Pia Kalenius) on jäänyt mieleen! Oli niin upeaa kokea 5 000 muun ihmisen kanssa esitys jokirannassa. 

Mieleen on jäänyt myös hienoja yksityiskohtia. Esimerkiksi pandemiavuosien jälkeen, kun näin Sukupuuttoparatiisi (ohj. Alma Rajala) -esityksen ensimmäistä kertaa livenä olin aivan äimystynyt, miten taitavaa ja yksityiskohtaista kilkkien nuketusta juuri näinkään! Nukkien manipulointi ja käsittely taito onkin jotain joka on aivan erinomaista monella suomalaisella tekijällä ja sitä vielä näin 8 vuoden jälkeenkin ihailen.

Millaisia esityksiä toivot näkeväsi Aura of Puppetsin taiteilijoilta jatkossa?

– Upeita, omanlaisia, taiteiljoiden itsensä näköisiä, yleisöä puhuttelevia, yhteiskunnallisia, kunnianhimoisia ja tinkimättömiä. Teoksia, jotka uudistavat ja kehittävät jälleen koko taiteenlajia eteenpäin. Toki haaveilen myös näkeväni sellaisen megaspektaakkelin  esimerkiksi  Turun 800-vuotisjuhlavuonna, jossa molemmilla puolilla Aurajokea nuketetaan lentävää jättinukkea, ehkä vielä niin että joku ratsastaa sen päällä!