Ajankohtaista

Kalenteri

Zhium Quercus Baccu (Toivomussiemen)

3.2. Nurinpäin kollektiivi

Pehmeä, runollinen ja leikkimielinen nukketeatteriesitys luonnon kiertokulusta, joka kerrotaan tilkkutäkeillä ja elävällä musiikilla. Esityksessä seurataan pienen Toivomussiemenen kasvua läpi vuodenaikojen suureksi puuksi. Tarina alkaa talvella kun on vain lunta ja hiljaisuutta, eikä mitään tapahdu. Keväällä aurinko alkaa lämmittää maata ja maan on riisuttava lumipeittonsa, jotta siemen voi kasvaa. Saamme kokea kesän rehevän vehreyden säestettynä iloisin […]

3+ / Karelia, Tammisaari (Kulturhuset Karelia, Ekenäs) / Tilattavissa olevat esitykset

Keijusirkus

17.2.–28.3.2019 Nurinpäin kollektiivi

Säveltäjä-muusikko Antti Tolvi ja nukketeatteritaiteilija Pauliina Vesslin ovat etsineet kesästä saakka keijuja erilaisilla sähköisillä laitteilla. He ovat löytäneet pääsyn keijujen ulottuvuuteen ja tuovat nyt tutkimustuloksensa ja keksimänsä kojeet yleisön nähtäville. Parhaisiin tuloksiin he ovat päässeet rakentamassaan valkoisessa teltassa, jossa aiheesta kiinnostuneet voivat osallistua tutkimuksiin. Esityksen jälkeen katsojien on mahdollista tutustua tutkimuksissa käytettyihin valo- ja äänilaitteisiin. […]

1+, 3+ / Seikkailupuisto Seikkis, Turku, Vindängen, Espoo (på svenska) / Tilattavissa olevat esitykset

Uutiset

Vallankahvasta ja -kumouksesta, raportti tien päältä

Olemme Näkymättömät maat -esityksen kanssa kiertämässä Ranskassa. Maassa kiehuu suuri joukko ihmisiä, joita hallituksen päätökset vituttavat. Pariisissa kymmenet tuhannet ihmiset osoittaa mieltään, Champs Elise täytyy kyynelkaasulla ja lentävillä katukivillä. Moottoritiet blokataan koko maassa. Mekin juutumme tiesulkuun ja matka yhdestä esityspaikasta toiseen, jonka olisi pitänyt kestää tunti, kestääkin lähes kuusi tuntia. Sehän on Suomessa asuville eksoottista. 

Tänään vierailemme Normandiessa sijaitsevassa Avranches:ssa. Kaupungintalon valtava marmorinen sali kultakehyksineen ja valtavine kristallikruunuineen, joka sopisi paremmin osaksi Versailles -palatsia, on jostain kummasta syystä valittu meidän intiimin esityksen näyttämöksi. Seinästä meitä valvovat tasavallan presidentti Macron, kultakehyksellä varustettu hänkin sekä isot Ranskan ja EU:n liput. Ne kaikki saavat mustat kulissit eteensä, mutta esityksessä tuntuu, että valvonta ei mustaan mutoniin pysähdy.

Esitys alkaa. Siihen ovat päässeet vain kymmenkunta katsojaa, loput ovat joko jummittuneet matkalla barrikaadeihin tai itse parhaillaan pystyttävät ne. Mielenosoitukset jakavat Ranskan kansaa, mikä näkyy hyvin meidän katsomossa. Jakautunut mieli on minunkin osani. Mietin onko siinä paradoksi, että juuri tämä esitys, joka kertoo pakolaisten matkasta Eurooppaan, ja joka kritisoi EU:n viranomaisten epäinhimillistä pakolaispolitiikkaa esitetään juuri tänä levottomana päivänä, tässä palatsissa ja Macronin siunaavan katseen alla. Päätän että totta helvetissä siinä on paradoksi, mutta esitys jatkuu. 

Kaupungintalon edessä olevalla aukiolla tapahtuu. Esitykseen asti kantautuvat mielenosoituksen huudot, laulut ja poliisin sireenit. Kadun äänet sekoituvat esityksen siinä kohdassa soivan, hyvin samanlaiseen, ääninauhaan. Mietin mitä tapahtuisi jos mielenosoittajat murtautuisivat sisään kaupungintaloon ja esitykseen. Olo on kuin Mary Antoinettella. Ajattelen giljotiinia. 

Tuntuu, että kaikki ovat väärässä – Ranskan hallitus on väärässä kun se ajaa leikkauksillaan hyvinvointivaltiota alas. Ranskalaiset ovat väärässä kun menettävät malttinsa uudesta polttoaineverosta mutteivät välitä maapallosta ja köyhemmistä maista. Minä olen aivan väärässä kun olen täällä eräänlaisena viranomaisten moraalileimana enkä Turussa lasten kanssa. Missä vaiheessa maailmasta on tullut niin monimutkaiseksi, nuorempana oli selkeämpi ketkä ovat hyvikset, ketkä pahikset ja mikä tämän näytelmän nimi ylipäätään on. 

Nyt tulee esityksen kohtaus, jossa pakolaisvene upoaa. Täytän vadin vedellä, lisään suolaa, pistän pääni sinne ja pidätän hengitystä. Ajatukset juoksevat. Mietin miten kävi niin, että minä – emeritus aktivisti, anarkisti ainakin omien mittapuiden mukaan, joka kävi useasti ja ilomielin putkassa, – olen nyt täällä, Suomen valtion 3-vuotisella, tekemässä sitä instituutioiden rakastamaa kulttuurivientiä ja tilastoa, Ranskan kulttuuriministerin kutsumana ja rahoittamana, onko tämä sitten se leipiintyminen, jos ei ole leipää, syökää kakkua, sanoi eräs joskus, minua ahdistaa, en pysty enää, vedän henkeä. Seuraava kohtaus.

Esityksen jälkeen keho on lähes läpikotaisin täynnä maalia ja tekoverta. Suihku ei löydy esityspaikan palatsista vaan läheisestä luostarista, joka toimii nykyään kulttuurikeskuksena. Kun juoksen sinne puolialastomana läpi kylmän marraskuisen aukion jossa näkyy ja haisee mielenosoituksen jäljet, mietin että ohikulkijoiden on pakko luulla että minä juoksen (joskin hyvin myöhässä) poliisia pakoon. Mietin kenen joukoissa minun pitää seisoa, huudanko heille että “en ole huligaani, olen keski-ikäistyvä kulttuurisetä!” vai “en ole palkattu ja meikattu näyttelijä, vaan vallankumouksen tinkimätön taisteilija!”. En osaa ranskaa, joten en huuda mitään, en seiso kenenkään joukoissa vaan juoksen minkä jaksan luostariin ja suihkuun. Onhan seuraavaan esitykseen vain pari tuntia aikaa. 

 

Ishmael Falke & Sandrina Lindgren 

Nukketeatterijuhla TIP-Fest tuo nukketeatterin entistä lähemmäs katsojaa

Ensi syksynä jo yhdeksättä kertaa järjestettävä Nukketeatterijuhla TIP-Fest esittelee tuoreita esityksiä kotimaisilta huipuilta sekä kansainväliset vieraat Saksasta ja Ranskasta. Syksyn marraskuinen valonpilkku, TIP-Fest haluaa parantaa erityisesti nukketeatterin saavutettavuutta ja vie esityksiä myös teatteritilojen ulkopuolelle Turun lähiöihin ja kaupungin laidoille kauemmas keskustan piiristä. Nukketeatterin moninaisuus korostuu festivaalin ohjelmistossa monessa eri skaalassa, esityksiä nähdään sooloista aina sinfoniaorkesterin säestämään varjoteatterinäytökseen.

Saksalainen professori – taiteilija Florian Feisel on erikoistunut kokeelliseen nukketeatteriin ja tuo Turkuun erityisen luennon, joka huomaamatta muotoutuu absurdiksi esitykseksi kieputellen totuttuja nukketeatterin normeja. Miten nukke kuolee, voiko se masentua tai kummitella kuoltuaan? Puppets Better Die! –esitys pureutuu nuken ja ihmisen elollisuuden väliseen suhteeseen, tavalla jota ei Turussa ole koskaan nähty.

Ranskalaisen, maailmaa paljon kiertäneen nukketeatteritaiteilija Polina Borisovan esitys GO! inspiroituu epätavallisten ihmisten tarinoista ja meihin jokaiseen jättämistä jäljistä. Esitys avartaa heidän yksinäisyyttään, jotka matkustavat muistoissa ja ajassa. Yksinäisen ihmisen muistot ja ajatukset heijastuvat koskettaviksi ja kauniiksi näyttämökuviksi sekoittaen todellisuuden mielikuvitukseen.

Festivaalin ohjelmisto julkaistaan kokonaisuudessaan syksyllä.
9th Turku International Puppetry Festival | Nukketeatterijuhla TIP-Fest  |  7.-11.11.2018

Uutisarkisto